Kun 4-vuotias avasi silmänsä viimeisen kerran ja kuiskasi muutaman sanan, kukaan ei pystynyt pidätelemään kyyneleitään.
Minä - Kulta...en voi enää pitää huolta sinusta. Ainoa tapa jotta voisit olla onnellinen, on antaa sinulle lupa mennä taivaaseen.
Nolan – No minä menen sinne ja leikin sillä aikaa kunnes tulet luokseni, koska sinä tulet, vai mitä?
Minä - Tietenkin! Äidistä et pääse niin helpolla eroon, siitä voit olla varma!
Nolan - Kiitos äiti! Haluankin leikkiä.
Muutamaa päivää myöhemmin Nolan pystyi vain nukkumaan ja herämään vuoronperään. Ruth oli hänen vierellään koko ajan. Hän poistui vain vessaan ja pikaisiin suihkuihin. Joka kerta hän pyysi poikaansa katsomaan kohti ovea, koska pian äiti palaisi.
Tällä kertaa Nolan sulki silmänsä heti, kun hänen äitinsä sulki oven. Hänen luokseen jäi setä ja sairaanhoitaja. Silloin Nolanilta romahti oikeanpuoleinen keuhko...hänen tilansa oli kriittinen, ja tuska kesti useita tunteja. Sen jälkeen Nolan heräsi vain kerran kertoakseen hymyillen äidilleen: "minä rakastan sinua".
Älä unohda Nolanin sanoja. Jaa eteenpäin!
