Neljä lasta pelkäsivät äitiään. Nyt aikuisina, heillä on hänelle jotain sanottavaa.
Aika kului, mutta elämämme ei parantunut. Äiti aina pakotti meidät puhumaan totta, vaikka se merkitsisi meille ongelmia. Emme voineet teeskennellä olevamme sairaita, emme voineet käydä koulua kuin kaverimme - äiti tiesi heti, kun valehtelimme. Meidän täytyi opiskella paljon ja joskus auttaa vanhempia naapureita ostosten kanssa. Se oli luultavasti pahinta, koska naapurin luona haisi aina oudolta.
Kaksi meistä neljästä valmistui yliopistosta. Kellään meistä ei koskaan ollut ongelmia lain kanssa ja me kaikki tiedämme, miten huolehtia kodista. Tiedän, että jäin paitsi monista hauskoistsa tilanteista, mutta todennäköisesti myös onnistuin välttämään aika monta vaarallisia tapahtumaa. Kiitos maailman huonoimman äidin sisarukseni ja minä olemme rehellisiä, kekseliäitä ihmisiä.
Nyt minulla on kolme lasta ja kyllä, aivan. He eivät saa aamiaiseksi keksejä, vain puuroa, heidän täytyy nousta klo 8 myös viikonloppuisin ja myöshästyminen ei tule kysymykseenkään, jos tietty paluuaika sovitaan.
Voin olla ylpeä itsestäni, jos lapset joskus kutsuvat minua maailman huonoimmaksi äidiksi."
Jaa tämä artikkeli muille vanhemmille, myös tuleville :)
