Kuolevat lapset eivät itke tai valita... He sanovat hymy huulillaan jotain aivan uskomatonta.
Sairaat lapset ovat iloisia, he tarttuvat parhaisiin muistoihin ja asioihin, jotka täyttävät heidät onnellisuudella, kuten:
"Taikuri oli niin hölmö! Hänen housunsa putosivat ja en voinut lopettaa nauramista."
"Isä kertoo hauskoja juttuja!"
"Poika viereisessä sängyssä päästi pierun,ja se oli niin huvittavaa!"
Mitä muuta lapset rakastavat ja mistä he mieluiten puhuvat?
He tykkäävät paeta mielikuvituksen maailmaan, koska silloin he unohti kivun ja pelon:
"Harry Potter teki minusta rohkean."
"Haluan olla hyvä etsivä, kuten Sherlock Holmes."
"Pidän avaruustarinoista, haluaisin mennä sinne jonain päivänä."
"Rakastan Batmania, koska hän ei pelkää mitään."
Lapset eivät halua ajatella kuolemaa, he eivät halua nähdä äitiä surullisena, vaan he haluavat nauttia elämästä, jopa epäoikeudenmukaisen lyhyestä sellaisesta. Siksi he haluavat että läheiset lukisivat heille kirjoja, kertoisivat hauskoja juttuja, he haluavat leikkiä lemmikkiensä kanssa ja yksinkertaisesti nauttia siitä, että he elävät...
Kannattaa jakaa lasten tuntemukset...
